Taustaa
Viime syksynä tuli heikkona hetkenä ilmoittauduttua Pariisin maratonille ja 5.4.09 klo 8:45 olikin jo se aika, kun piti marssia mestauslavalle. Viime vuoden puolella iskenyt TRI-tauti oli aiheuttanut sen, että määrällisesti treeniä on tullut lisää, mutta juoksumäärät ovat pysyneet yleisesti ottaen maltillisina, tosin muutamia määrällisesti ja tehollisesti kovia juoksuviikkoja (siis minulle kovia) mahtui myös mukaan. Muutama pidempi sairastuminen alkuvuodesta aiheutti kuitenkin sen, että Pariisin maratonin päivämäärä yllätti kulman takaa hiukan nopeammin kuin olin suunnitellut. Tavoitteeksi olin haarukoinut harjoitusten pohjalta 3:25, joten tarkoitus oli lähteä alussa hiipimään 4:50 kilsoja ja tunnustella miten lähtee juoksu kulkemaan.
Kisapäivä
Herätys klo 5:40, suihku ja klo 6:n jälkeen aamupalalle. Aamupalalla lapioin muroja, leipää, jogurttia ja hedelmiä naamariin, kohtuullisesti, mutta ei liikaa. Aiemmin viikolla oli kuitenkin lepoa ja tankkausta sen verran, että turvotus oli hoidettu olemukseen jo aikaisemmin. Jotain ongelmia alkoi jo tässä vaiheessa mahan kanssa ilmenemään, sillä mikään ei oikein pysynyt sisällä, vaan kaikki tuli läpi hetken kuluttua aamiaisesta. Tämän jälkeen kamat niskaan ja pelipaikalle. Lähtöpaikalla ranskalainen kaaos, kun poikien DNA:ssa ei oikeasti missään kohdassa lue sanaa ”järjestys”. Reppujen jättöpaikalla oli sellainen bordelli päällä, että meinasi tulla painiottelu että pääsi pois ruuhkasta. Ruuhkasta päästyäni olikin jo pakko juosta lähtökarsinoille, että ehti starttiin ajoissa. Lähtökarsinassa oli huikeat yksi kappale vessoja varattuna per lähtöryhmä, joten ei auttanut kuin kiltisti asettua jonoon. Lähtöhetki lähestyi minuutti minuutilta, jono ei juurikaan lyhentynyt, joten koikkelehdin seuraavaan lähtökarsinaan ja siellä olevaan vessaan juuri ennen lähtöhetkeä, siellä kun ei näyttänyt olevan jonoja. Kun istahdin posliinituolille, kajahti samalla hetkellä lähtölaukaus.
Juoksupäivänä sää oli täydellinen, puolipilvistä ja aamulla, lähtöhetkellä 10C, josta se sitten nousi päivän aikana 15-16C tasolle.
Juoksu
Minun startti tapahtui siis suoraan vessasta ilman turhia lämmittelyjä, avauksia ja venyttelyjä. Olin ilmoittautunut 3:15 lähtöryhmään ja hiippailin siis takavasemmalta 3:00 lähtöryhmään. Tarpeet tehtyäni hyökkäsin vessasta kuin rusakko puskasta liikkeelle ja starttimatto olikin heti siinä edessäni. Melko nopeesti pääsin näköjään liikkeelle, kun ylitin lähtöviivan 57s starttipistoolista.
Ensimmäisen kilsan yritin ottaa todella hitaasti, mutta kohtuullinen alamäki aiheutti kuitenkin sen, että eka kilsa taittui aikaan 4:38. Tämän jälkeen tasasin vauhdin 4:50 tasolle plänien mukaisesti. Ensimmäinen 5km taittuikin ihan suunnitelmien mukaisesti ajassa 24:09. Viiden km jälkeen tuli ensimmäinen juomapiste, jossa otin ensimmäisen geelin ja puolikkaan vesipullon. Vesipullot sopivatkin paljon paremmin juottopisteille, kuin muovimukit, sillä pullon pystyi vaan nappaamaan lennosta kyytiin ja juomaan juostessa. Huomasin pian juottopisteen jälkeen, että energia ei imeydy, alkoi pistämään ja nestekin jäi hölskymään mahassa, sekä tuli oksetuksen tunne. En tiedä mistä oli kyse, sillä olin kyllä testaillut dexalin geelejä monia kertoja maratonvauhtisilla lenkeillä. Luovun kuitenkin tämän jälkeen geeleistä ja tiputin hiukan vauhtia, kun sykekin alkoi indikoida samaa mitä yleisfiilis. Siirsin tavoitetta 3:25-tasolta 3:30:een tässä kohtaa. Seuraavat 15km meni kuitenkin taas hyvin tällä suunnitelmalla: vauhti säilyi 4:50-5:00 km-vauhdissa, sykkeet stabiloitui ja pistäminenkin loppui 15km kohdalla. Olin kuitenkin kohtuu huolissani energian riittämättömyydessä loppumatkalla. Juoksu tuntui kuitenkin aika-ajoin jopa hyvältä ja rullaavalta. 5km pätkät 5-20km välillä alle 25min tasolla.
20km kohdalla alkoi etureisissä painamaan ja kipu oli todella pahaa. Ajatus, että tämä olisi tätä nyt loppumatkan, oli todella masentava. Yritin kuitenkin vakuutella itselleni, että tämä menee kyllä ohi ja pyrin vaan juoksemaan rennosti. Reisistä kuitenkin tuntui loppuman puhti metri metriltä. Sain pidettyä tuskasta huolimatta sykkeet ja vauhdit samalla tasolla 29km asti. Tästä alkoikin sitten vauhdin ylläpitäminen vaatimaan yhä enemmän keskittymistä ja voimia. 35km kohdalla löikin käsille jo seuraava ongelma. Viimeisinä kuukausina vioitellut kantakalvo iski yhtäkkiä kipeäksi kuin tuhat volttia. Tuntui kuin rautanaula olisi lyöty jalkapohjasta läpi. Luultavasti aloin hiukan myös juoksemaan toispuoleisesti, vaikka yritin irvistellen keskittyä juoksun rentouttamiseen. Positiivinen puoli oli tässä se, että reisikipu, joka oli tosiaan jatkunut lähes yhtä tuskallisena 20km:sta lähtien, unohtui tässä kohtaa täysin. Lisäksi ohittelin lopussa koko ajan juoksijoita. Se toi rutkasti lisää voimia, kun huomasi, että muilla on vieläkin vaikeampaa :) Ohitin viimeisen 10km aikana väliaikatietojen mukaan 1000 juoksijaa. 36-39km välillä vauhtikin hiukan hidastui ja alkoi taistelu. Tässä välillä oli vaikeimmat hetket. Lisäksi 36km kohdalta alkoi pienien ylämäkien suma, joka tuntui jatkuvan loputtomiin. 40km kohdalla huomasin, että 3:30 jänikset tulivat rinnalle ja ohi. Yritin lisätä vauhtia ja imeytyä rusakkojen imuun, mutta tässä kohtaa molemmat pohkeet kramppasivat, joten kauheasti en pystynyt vauhtia kiristämään. Kuitenkin sain km-vauhdit 39km jälkeen taas alle 5min tasolle ja syki lähti exponentiaaliseen nousuun. Lopun tulin ihan usvassa ja jalat eivät vaan totelleet pään antamia käskyjä ja mitään merkittävää vauhdinlisäystä ei ollut. Vihdoinkin vapauttava maaliviiva oli kohdalla, vilkaisu kelloon ja aika 3:30:35. En oikein osaa olla pettynytkään, vaikka tavoitteesta jäätiin 5min ja 3:30 alituskin jäi tekemättä. Kuitenkin olen tyytyväinen, että ennätys parantui lähes 10min ja sain koottua itseni alkuvaikeuksien jälkeen ja pää kesti pitää vauhtia yllä vaikka tuska oli iso.
Plussat ja miinukset
Miinuspuoli
-Järjestelyt ranskalaisen epämääräiset. Huonot ennakkoinfot, paikanpäällä ohjaus olematonta ja kapasiteetti hoitaa 40000 juoksijaa oli selkeästi alimitoitettu. Olin kyllä varautunut jo tähän aiempien kokemuksien pohjalta ranskalaisten kanssa, mutta silti pitkä miinus.
-Energian imeytyminen ja vatsaongelmat ovat asia, joka tarvii selvittää. Tämä rikkoi juoksua oleellisesti ja veti suunnitelmat uusiksi.
-Etureisien lihasten riittämättömyys. Ehkä on aika hommata edes säälittävä lihaskunto jalkoihin ja ottaa enemmän mäkisempiä juoksureittejä mukaan.
-Kantakalvon ärtyminen. Tämä pitää hoitaa kuntoon asianmukaisilla keinoilla, ettei tästä tule pitkäikäistä seuralaista.
Positiivista
-Tunnelma juoksun aikana ja kannustus oli hienoa. Pariisissa oli kuitenkin jo kevät pitkällä, paljon katsojia & kannustusta ja kanssajuoksijat ystävällisiä.
-Reitti oli kuitenkin kohtuullisen nopea. Ei tietenkään ihan esim. Berliinin luokkaa, mutta nopeampi kuin esim. Tukholma. Lopussa oli tosin ikäviä nousuja jokunen, joiden vaikeusaste moninkertaistui väsyneenä.
-Henkinen puoli piti hommaa paketissa vaikeuksista huolimatta. Pää on näköjään niin kova, että muu kroppa saa kärsiä jatkossakin sen takia moneen otteeseen.
Viime syksynä tuli heikkona hetkenä ilmoittauduttua Pariisin maratonille ja 5.4.09 klo 8:45 olikin jo se aika, kun piti marssia mestauslavalle. Viime vuoden puolella iskenyt TRI-tauti oli aiheuttanut sen, että määrällisesti treeniä on tullut lisää, mutta juoksumäärät ovat pysyneet yleisesti ottaen maltillisina, tosin muutamia määrällisesti ja tehollisesti kovia juoksuviikkoja (siis minulle kovia) mahtui myös mukaan. Muutama pidempi sairastuminen alkuvuodesta aiheutti kuitenkin sen, että Pariisin maratonin päivämäärä yllätti kulman takaa hiukan nopeammin kuin olin suunnitellut. Tavoitteeksi olin haarukoinut harjoitusten pohjalta 3:25, joten tarkoitus oli lähteä alussa hiipimään 4:50 kilsoja ja tunnustella miten lähtee juoksu kulkemaan.
Kisapäivä
Herätys klo 5:40, suihku ja klo 6:n jälkeen aamupalalle. Aamupalalla lapioin muroja, leipää, jogurttia ja hedelmiä naamariin, kohtuullisesti, mutta ei liikaa. Aiemmin viikolla oli kuitenkin lepoa ja tankkausta sen verran, että turvotus oli hoidettu olemukseen jo aikaisemmin. Jotain ongelmia alkoi jo tässä vaiheessa mahan kanssa ilmenemään, sillä mikään ei oikein pysynyt sisällä, vaan kaikki tuli läpi hetken kuluttua aamiaisesta. Tämän jälkeen kamat niskaan ja pelipaikalle. Lähtöpaikalla ranskalainen kaaos, kun poikien DNA:ssa ei oikeasti missään kohdassa lue sanaa ”järjestys”. Reppujen jättöpaikalla oli sellainen bordelli päällä, että meinasi tulla painiottelu että pääsi pois ruuhkasta. Ruuhkasta päästyäni olikin jo pakko juosta lähtökarsinoille, että ehti starttiin ajoissa. Lähtökarsinassa oli huikeat yksi kappale vessoja varattuna per lähtöryhmä, joten ei auttanut kuin kiltisti asettua jonoon. Lähtöhetki lähestyi minuutti minuutilta, jono ei juurikaan lyhentynyt, joten koikkelehdin seuraavaan lähtökarsinaan ja siellä olevaan vessaan juuri ennen lähtöhetkeä, siellä kun ei näyttänyt olevan jonoja. Kun istahdin posliinituolille, kajahti samalla hetkellä lähtölaukaus.
Juoksupäivänä sää oli täydellinen, puolipilvistä ja aamulla, lähtöhetkellä 10C, josta se sitten nousi päivän aikana 15-16C tasolle.
Juoksu
Minun startti tapahtui siis suoraan vessasta ilman turhia lämmittelyjä, avauksia ja venyttelyjä. Olin ilmoittautunut 3:15 lähtöryhmään ja hiippailin siis takavasemmalta 3:00 lähtöryhmään. Tarpeet tehtyäni hyökkäsin vessasta kuin rusakko puskasta liikkeelle ja starttimatto olikin heti siinä edessäni. Melko nopeesti pääsin näköjään liikkeelle, kun ylitin lähtöviivan 57s starttipistoolista.
Ensimmäisen kilsan yritin ottaa todella hitaasti, mutta kohtuullinen alamäki aiheutti kuitenkin sen, että eka kilsa taittui aikaan 4:38. Tämän jälkeen tasasin vauhdin 4:50 tasolle plänien mukaisesti. Ensimmäinen 5km taittuikin ihan suunnitelmien mukaisesti ajassa 24:09. Viiden km jälkeen tuli ensimmäinen juomapiste, jossa otin ensimmäisen geelin ja puolikkaan vesipullon. Vesipullot sopivatkin paljon paremmin juottopisteille, kuin muovimukit, sillä pullon pystyi vaan nappaamaan lennosta kyytiin ja juomaan juostessa. Huomasin pian juottopisteen jälkeen, että energia ei imeydy, alkoi pistämään ja nestekin jäi hölskymään mahassa, sekä tuli oksetuksen tunne. En tiedä mistä oli kyse, sillä olin kyllä testaillut dexalin geelejä monia kertoja maratonvauhtisilla lenkeillä. Luovun kuitenkin tämän jälkeen geeleistä ja tiputin hiukan vauhtia, kun sykekin alkoi indikoida samaa mitä yleisfiilis. Siirsin tavoitetta 3:25-tasolta 3:30:een tässä kohtaa. Seuraavat 15km meni kuitenkin taas hyvin tällä suunnitelmalla: vauhti säilyi 4:50-5:00 km-vauhdissa, sykkeet stabiloitui ja pistäminenkin loppui 15km kohdalla. Olin kuitenkin kohtuu huolissani energian riittämättömyydessä loppumatkalla. Juoksu tuntui kuitenkin aika-ajoin jopa hyvältä ja rullaavalta. 5km pätkät 5-20km välillä alle 25min tasolla.
20km kohdalla alkoi etureisissä painamaan ja kipu oli todella pahaa. Ajatus, että tämä olisi tätä nyt loppumatkan, oli todella masentava. Yritin kuitenkin vakuutella itselleni, että tämä menee kyllä ohi ja pyrin vaan juoksemaan rennosti. Reisistä kuitenkin tuntui loppuman puhti metri metriltä. Sain pidettyä tuskasta huolimatta sykkeet ja vauhdit samalla tasolla 29km asti. Tästä alkoikin sitten vauhdin ylläpitäminen vaatimaan yhä enemmän keskittymistä ja voimia. 35km kohdalla löikin käsille jo seuraava ongelma. Viimeisinä kuukausina vioitellut kantakalvo iski yhtäkkiä kipeäksi kuin tuhat volttia. Tuntui kuin rautanaula olisi lyöty jalkapohjasta läpi. Luultavasti aloin hiukan myös juoksemaan toispuoleisesti, vaikka yritin irvistellen keskittyä juoksun rentouttamiseen. Positiivinen puoli oli tässä se, että reisikipu, joka oli tosiaan jatkunut lähes yhtä tuskallisena 20km:sta lähtien, unohtui tässä kohtaa täysin. Lisäksi ohittelin lopussa koko ajan juoksijoita. Se toi rutkasti lisää voimia, kun huomasi, että muilla on vieläkin vaikeampaa :) Ohitin viimeisen 10km aikana väliaikatietojen mukaan 1000 juoksijaa. 36-39km välillä vauhtikin hiukan hidastui ja alkoi taistelu. Tässä välillä oli vaikeimmat hetket. Lisäksi 36km kohdalta alkoi pienien ylämäkien suma, joka tuntui jatkuvan loputtomiin. 40km kohdalla huomasin, että 3:30 jänikset tulivat rinnalle ja ohi. Yritin lisätä vauhtia ja imeytyä rusakkojen imuun, mutta tässä kohtaa molemmat pohkeet kramppasivat, joten kauheasti en pystynyt vauhtia kiristämään. Kuitenkin sain km-vauhdit 39km jälkeen taas alle 5min tasolle ja syki lähti exponentiaaliseen nousuun. Lopun tulin ihan usvassa ja jalat eivät vaan totelleet pään antamia käskyjä ja mitään merkittävää vauhdinlisäystä ei ollut. Vihdoinkin vapauttava maaliviiva oli kohdalla, vilkaisu kelloon ja aika 3:30:35. En oikein osaa olla pettynytkään, vaikka tavoitteesta jäätiin 5min ja 3:30 alituskin jäi tekemättä. Kuitenkin olen tyytyväinen, että ennätys parantui lähes 10min ja sain koottua itseni alkuvaikeuksien jälkeen ja pää kesti pitää vauhtia yllä vaikka tuska oli iso.
Plussat ja miinukset
Miinuspuoli
-Järjestelyt ranskalaisen epämääräiset. Huonot ennakkoinfot, paikanpäällä ohjaus olematonta ja kapasiteetti hoitaa 40000 juoksijaa oli selkeästi alimitoitettu. Olin kyllä varautunut jo tähän aiempien kokemuksien pohjalta ranskalaisten kanssa, mutta silti pitkä miinus.
-Energian imeytyminen ja vatsaongelmat ovat asia, joka tarvii selvittää. Tämä rikkoi juoksua oleellisesti ja veti suunnitelmat uusiksi.
-Etureisien lihasten riittämättömyys. Ehkä on aika hommata edes säälittävä lihaskunto jalkoihin ja ottaa enemmän mäkisempiä juoksureittejä mukaan.
-Kantakalvon ärtyminen. Tämä pitää hoitaa kuntoon asianmukaisilla keinoilla, ettei tästä tule pitkäikäistä seuralaista.
Positiivista
-Tunnelma juoksun aikana ja kannustus oli hienoa. Pariisissa oli kuitenkin jo kevät pitkällä, paljon katsojia & kannustusta ja kanssajuoksijat ystävällisiä.
-Reitti oli kuitenkin kohtuullisen nopea. Ei tietenkään ihan esim. Berliinin luokkaa, mutta nopeampi kuin esim. Tukholma. Lopussa oli tosin ikäviä nousuja jokunen, joiden vaikeusaste moninkertaistui väsyneenä.
-Henkinen puoli piti hommaa paketissa vaikeuksista huolimatta. Pää on näköjään niin kova, että muu kroppa saa kärsiä jatkossakin sen takia moneen otteeseen.
