Tänään oli tarkoitus ottaa vähän rennommin, että on edes jotain paukkuja jäljellä huomiselle. Ohjelmassa on nimittäin mun (ja Anssin) elämäni ensimmäinen triathlon-kisa.
Päivä alkoi normaalisti 45min aamulenkillä juosten ja kulku oli totutun tahmeaa. Tasaisella juoksu nyt vielä menee, mutta pienikin nyppylä saa reidet huutamaan hoosiannaa ja sykkeet loikkaa heti uudelle tasolle.
Hiukan oli myös leposykkeet kohollaan, kun niitä mittailin aamupalan jälkeen, mutta päätettiin lähteä kuitenkin kevyelle 2h fillarilenkille Sepon kanssa. Löysimmekin lähimaastosta noin 15km tasamaapätkän, jota sahattiin edestakaisin kahden tunnin ajan. Oli ihan eri nautinnollisuustaso tässä treenissä kuin aikaisemmissa, kun ei ollut koko ajan tuskanhiki päällä jalkalihasten riittämättömyyden takia. Sykkeetkin oli roimasti alempana, aurinko paistoi täydeltä terältä ja hymy oli herkässä koko treenin ajan. Tämä oli ihan herkkua!
Treenin päälle lounas naamariin, pienet päiväunet ja sen jälkeen sitomaan itteni hotellihuoneen patteriin kiinni, etten lähde enää iltalenkille. Angela kävi tekemässä lähimaastossa juoksutreenin ja lihaskuntoa siinä ohessa, muut taisi kärvistellä hotellilla.
Ennen illallista vielä paketoitiin fillarit autoon (kuva alussa) huomista triathlon sprinttikisaa varten, josta tuleekin varmasti mielenkiintoista tarinaa huomenna. Edessä siis sprinttikisa (750m uintia, 20km fillaria ja 5km juoksua) ja säätiedotus on lupaillut reiluhkoa myrskyä huomiselle. Itse vedän huomenna puolitehoilla, kun on kroppa "aavistuksen" jumissa viimeaikaisen mättämisen johdosta ja yritän selviytyä vaan hengissä maaliin. Katotaas miten äijien (ja Angelan) käy.
-Kaapo
lauantaina, huhtikuuta 25, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti