Aamulenkki oli tahmeinta menoa ikinä ja jalat ei suostuneet toimimaan edes säälittävästi. Taisi mennä pari ekaa päivää vähän liian lujaa. Aamulenkin (50min) jälkeen märkäpuvut reppuun/pyörän runkoon kiinni ja baanalle.
Marbellan reittiin ei mahdu kuin yksi, mutta sitäkin raastavampi mäki, joka on 10km pituinen. Mennessä se heilahtaa ohi alta aikayksikön 70 km/h, mutta takaisin "aavistuksen" verran hitaammin. Menomatka otti tunnin verran aikaa ja sitten alkoi märkäpukusulkeet.
Meikäläisen "pujahtaminen" märkäpukuun taisi ottaa noin puoli tuntia ja muilla näytti olevan ainakin hauskaa. Mulla ei. Hiki oli pinnassa kauttaaltaan, syke nakutti lähellä kahtasataa ja hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Jollain ihmeellisellä balleriina-taivutuksella sain kuitenkin itseni puvun sisälle taiottua ja eikun uimaan.
Märkäpuvulla uinti oli uskomattoman hieno kokemus. Pysyin ekaa kertaa pinnalla ilman älyttömiä ponnisteluja, ei ollut kylmä ja muutenkin uintiasento löytyi helposti. Tästähän vois vaikka joku päivä vielä tykätäkin.
Vajaan tunnin polskuttelujen jälkeen lounas huiviin ja alettiin tutkia fillarivaurioita. Tällä kertaa ei ollut kuin 2 rengasta puhki ja varikkohenkilökunta alkoi käärimään hihojaan. Noin 38s päästä renkaat olikin jo paikattu ja vaihdettu (tästä myös kuva alussa) ja oltiin valmiita paluumatkalle.
Paluumatka meni yllättävän helposti kun vaan otti homman riittävän rauhallisesti. Ensimmäisten päivien aikana nämä mäet ovat nöyryyttäneet meitä kaikkia ... tai ei ehkä Ilmoa vielä. Paluumatka meni siis kohtuu huomaamattomasti mutta otti toki 1h20 aikaakin. Jopa Angela väitti saavuttaneensa alamäessä 50km/h, joka on vauhtien tuplaus verrattuna ekaan päivään. Päälle vielä lyhyt juoksulenkki ja sen jälkeen oltiinkin jo taas valmiita apartomentosin huomaan ja kylmään kylpyyn rentoutumaan.
-Kaapo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti