Real-Berlin Marathon 20.9.2009

Herätys klo 6:00, suihku ja klo 6:30 aamupalalle. Tuomiopäivä oli taas koittanut ja tänään pitää pistellä lapikasta toisen eteen ja vähän reippasti. Aamupalan jälkeen kamat niskaan ja pelipaikalle. Lähtöpaikalla oli hiukan sekalaisempi tunnelma ja tungos, kuin mihin olin varautunut edellisellä Berliinin visiitillä. Eihän vaan saksalainenkin koneisto ala yskiä yhä kasvavan Berliinin maratonhysterian alla? Marsittiin jonossa veljeni Jussin ja Samin kanssa eteenpäin ryhmässä ja vihdoin aloimme olla pelipaikalla. Starttialueen porteilla porukkaan liittyi Angela ja lähdimme etsimään vaatteidenluovutusnarikoita. Pienen urpoilun jälkeen narikat löytyikin, mutta tässä vaiheessa alkoikin olla jo kiire siirtyillä starttipaikalle. Täällä sitten olikin jo porukkaa ruuhkaksi asti ja ehdimme ottaa vain muutaman juoksuaskeleen ja heppoisen venyttelyn matkalla lähtökarsinoihin. Asetuimme Anskun kanssa kähtökarsinaan C ja jätkät hiippaili taaksepäin keräilyeriin (karsina G). Lätistiin jotain hermostunutta läppää, sovittiin että kumpikin juoksee oman juoksunsa ja tunnelma alkoi pikkuhiljaa nousta lyöden käsikarvoja piikille & niskavillat sojottamaan. Lähtöhetken lähestyessä sama mukava kouraisu mahan pohjassa kuin aina ennenkin, epävarmuus siitä oliko tullut treenattua riitävästi 3:20-vauhtiin ja olo alkoi muistuttaa taas Colosseumille lähtevää yksinäistä soturia. Hetken päästä starttilaukaus kajahtikin ja Angelan pinkit sukat katosivat horisonttiin 39.5km ajaksi.

Pääsin hyvin liikkeelle omaa vauhtiani, vaikka vasemman puolinen karsina vetikin paremmin ja lähtömaton alla huomasin jo olevan yhtä aikaa vasemmalta kaistalta E- ja F-ryhmäläisiä. Ensimmäisillä sadoilla metreillä oli jonkin verran ruuhkaa, mutta sen jälkeen sain kyllä juoksennella suht vapaalla väylällä. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:40 ja syke mukavasti hallussa 155:n kohdalla. Pikkuhiljaa oma vauhti alkoi löytymään ja aloin nakuttelemaan tasaisesti km-vauhteja 4:40 tuntumassa. Juoksu tuntui hyvältä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan niin helpolta kuin olisin halunnut. Tarkoitus oli juosta käsijarru päällä ja rennon kevyesti 25km asti ja sen jälkeen alkaa tappelemaan vauhdin pitämisestä ja jokaisesta kilometristä. Ensimmäinen 5km napsahti aikaan 23:21, joka on noin 3.16 vauhtia. Seuraavalla vitosella sain edelleen kohtuu hyvin vauhdin pidettyä samoissa sykkeen pompotellessa jo vaarallisesti 165 tuntumassa. Tämä vitonen meni 23.47 ja eka kymppi siis 47:08. Oltiin 3.18 vauhdissa, eli edelleen ihan ok.

10km jälkeen juoksu jatkui vielä hyvin samanlaisena 14km asti, nappailin aina joka toisella asemalla kaksi mukia vettä ja joka toisella mukin vettä ja urheilujuomaa. 14km jälkeen juoksu tuntui raskaammalta ja jalat painoi, juoksu ei ollut todellakaan mitään kevyttä. Oli pakko tiputtaa vauhtia 4:50/km tasolle, muuten tulisi varma noutaja. Yritin säästää näyttävän kanttauksen loppukilsoille 30km kohdan sijaan, eli ns. pitkitetty nautinto oli hakusassa. 4:50/km-vauhdin sain sentään pidettyä ja sykkeet vakiintumaan. Juoksukin oli ajoittain jopa hyvän tuntoista, mutta eihän tämä nyt tietenkään ollut ihan sitä vauhtia kuin piti mennä. Puoliväliin päädyin ajassa 1:40:41 ja 3:20 aikatavoite alkoi lipsumaan käsistä kuin se kuuluisa saippua Tukholmalaisessa uimahallissa.

20km-35km väli mentiinkin sitten ilman mitään isompaa draamaa. Vauhti oli siinä 4:50/km-tasolla koko ajan 30km kohdilla jokunen kilsa lähempänä 5min vauhtia. Tuska vaan alkoi tuttuun tyyliin hiipimään puseroon tasaisesti jokapuolelta. Ei kuitenkaan mitään niin megalomaanista tuskaa kuin parilla edellisellä maratonilla. Sellaista tasapaksua juoksemista, joka ei nyt aivan kamalan pahalle tuntunut, mutta ei myöskään pystynyt yhtään kiristämään vauhtia, vaikka muutamaan kertaan kokeilinkin. Viimeiset 15km alkoi myös +25 asteen lämpö tuntua jäsenissä. Aikainen startti loi erinomaiset olosuhteen starttihetkelle ja ensimmäisille 25 kilometrille, mutta sen jälkeen oli yksinkertaisesti liian kuuma. Hoin itselleni 30km:n tolpalta lähtien, että pian lähtee rakettikiri. Ei lähtenyt. Kiriä saikin sitten odotella Brandenburgin portille asti. Ei vaan ollut paukkuja. 30km:n jälkeen alkoi tulla tuttuun tapaan runsaasti selkiä vastaan, vaikka omakaan vauhti ei varsinaisesti kiihtynyt. Jokatapauksesta tästä pujottelusta sai mukavasti lisää voimia, vaikka toisin luulisi.

39km:n kohdalla näkyi horisontissa pinkki hahmo hortoilemassa eteenpäin. 39.5km kohdalla saavutinkin Angelan ja näytti olevan kohtuu hyvin puhti hakattu pois Berliinin kaduilla. Yritin huikata jotain kannustavaa, mutta itselläkin oli niin mehut lopussa, että taisi suusta tulla vain pelkkää pihinää. Jatkoin omaa taisteluani maalia kohti ja sainkin hiukan vauhdin kiihtymään viimeisen 3km aikana, kun tajusin, että sentään 3.25 alitus olisi vielä mahdollinen. Ei muuta kun hönkä päälle ja sain kuin sainkin vielä pienen loppukirin puristettua viimeiselle parille kilsalle. Eihän se nättiä varmaan ollut sivustakatsottuna, mutta kaikki oli pelissä ja km-ajat 4:30 lopussa.

Viimeinkin horisontissa alkoi siintää Brandenburgin portti kangastuksen lailla joka lähestyi lähestymistään. En mä nähnyt enää lopussa mitään muuta kuin sen portin, enkä tiedä montako juoksijaa mankeloin siinä matkalla. Vihdoin portti oli siinä ja jäljellä enää 400m maaliin. Aivan järjetön määrä katsojia kannusti minutkin lopulta maaliin ja ajaksi leimattiin oma ennätys 3:24:38. Tuuletukset päälle ja sitten ihailtiinkin tähtiä jonkusen minuutin. Nopeasti uupumus alkoi hellittämään ja aloin lapioimaan palautusjuomia ja muita sapuskoja naamariin, sekä etsiskelemään muita. Angela raahautui pian perässä varusteita hakemaan ja naureskeltiin jo yltiöpäiselle 3.15 tavoitteelle. Ei vielä tällä kertaa, mutta menee varmasti pian. Lasseen törmäsinkin, kuinkas muuten, bissejonossa maalissa. Muita Tajulaisia en sitten nähnytkään, mutta kaikki Tajulaiset (Jari Malinen, Kaapo Annala, Angela Naishouler, Jenni Koho, Mari Yli-Koivisto, Lasse Koivulehto ja Stina Enqvist) pääsivät loistavasti maaliin. Hetken päästä myös veljeni Jussi ja ystäväni Samikin pääsivät maaliin ja kaikilla näytti olo olevan kuin voittajilla. Ohessa vielä veljeni rakentama fiilistely-video Berliinistä. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan. Enjoy!